Luova prosessi

   Taiteilijan näkökulma

   Luova prosessi on taiteilijalle elämän mittainen matka, joka ei koskaan pysähdy. Se ei rajoitu työhuoneen seinien sisälle tai työtuntien puitteisiin; taiteilija on aina mukana luovassa työssään, silloinkin kun on fyysisesti poissa materiaalin ääreltä. Ajatukset uusista ja vanhoista ideoista liikkuvat alitajunnan syvyyksissä ja nousevat pintaan juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa – oli kyseessä sitten lepohetki tai kiireinen arkinen askare. Luova prosessi ei lakkaa silloinkaan, kun taiteilija on sairas tai hetkellisesti kykenemätön työskentelemään – mieli on aktiivinen, hioen, kypsytellen, etsien oikeaa muotoa ja tapaa tuoda esille se, mikä tuntuu tärkeältä.

    Prosessi alkaa idean pilkahduksesta, jonka saattaa synnyttää mikä tahansa: elämä itsessään, ympäristö, taidehistoria, liikkeen ja pysähtyneisyyden vuoropuhelu, tunteet ja havainnot. Jokainen kokemus, jokainen vaikutus taiteilijan elämässä – opiskelu, elinympäristö, tunne-elämä ja maailma uutisten välityksellä – rakentaa luovan prosessin pohjaa. Tästä tietojen ja tunteiden kerrostumasta syntyy uusia näkemyksiä, jotka heräävät eloon taiteilijan ajatuksissa ja käsissä.

    Luova prosessi on jatkuvaa ideointia, ajattelun ajattelua. Se on taustalla käyvää työtä, joka jalostaa muistoja, näkemyksiä ja kokemuksia taiteeksi. Ajattelu, pohdinta ja uusien polkujen etsiminen ovat keskeisiä askelmerkkejä, joiden myötä teos muotoutuu konkreettiseksi. Kun idea on kypsynyt ja löytänyt muotonsa, taiteilija voi toteuttaa sen fyysisesti – oli se sitten maalattu, muotoiltu, kuunneltava tai katseltava kokonaisuus. Tässä vaiheessa esiin astuu tekniikka, jonka hallinta on opiskelun ja vuosien työn tulosta.

    Taiteessa tekninen toteutus on tärkeää, mutta varsinainen luova prosessi on syvempää ja monimuotoisempaa. Luovuus on jatkuvaa, läsnä olevaa työtä, joka ei pääty koskaan. Taiteilijalle luominen on kuin hengittämistä – elämän voima, joka määrittelee olemassaolon ja tekee elämästä itsessään taidetta.

Andy