ARJEN HAVAINTOJA I
kirjoituskoneita ei ole
yksin
autiolla saarella
kun kaikista valkoisista arkeista
rakennetut laivat
ovat saaneet nimensä
torvimusiikin soidessa laskettu
meren syliin ja
vilkutettu viimeisellä puhtaalla
nenäliinalla hyvästit kun
lähtivät hakemaa pelastusta
hädässä olevalle
kirjoituskoneita ei ole
on vain palmun alta varjoa hakeva
remington hiekkaa telassaan
ruostetta näppäimissään
eikä uutta värinauhaa tule
tilaus ei lähde
pullot ovat loppuneet
kirjoituskoneita ei ole
on havaintoja pohjantähdestä
joku kirjoitti siitä
lauloi surullisesti
tuolta se tuli illalla
tuonne se meni
ennen auringon nousua
kirjoituskonetta ei ole
pohjanpää on
siinä se runoilija
kaksi askelta selkäni takana
koko elämäni ajan
siellä sen varikset raakkuu
harakka selittää
näkymättömille vierailleen
kartanon rakennan
suuren ja korskean
valkoista paperia ei ole
lumi häipyy kelkan jalasten alta
talven liuku päättyy unikkopeltoon
sinisiä kukkia täynnään olevaan viidakkoon
jossa keltaiset narsissit tunkevat suuhun
punaiset tulppaanit tiukujaan soittavat
niin korkealla että kukaan niitä kuule ei
vuosien myrsky toi rantaan laatikon
rakennussarjan ja
kaksijalkaisen ruuvarin
kirjoituskonetta ei ole
on veneen rakennussarja
sekstantti ja
aava
odottava
kimalteleva
ulappa
viisi päivää arkea
tänään on lauantai
Andy Wall
13.04.2024
--------------------------------------------------------
ARJEN HAVAINTOJA II
arki on pyhä
pyhät päivät arkisia ovat
perunat perunoita
leipä viljasta
viini viiniä viinimaiden hedelmistä
puhalsi mies henkeä savisikaan
ei se elämälle lähtenyt
mutta kaarnalaiva
se irtosi laiturista
pyhä henkäys täytti tuohisen purjeen
horisonttiin katosi hieno alus
tavallinen sunnuntai
kuusi nolla viisi
planeetta maa kallistui
aurinko valaisi metsän
nurmen ja
ilo valtasi hetkeksi kaiken näkyvän
tuolta kaukaa
tuonne näkymättömiin
hetkeksi
ilmestyi siihen taas se harakka
ei kehunut enää
allapäin oli
sateen kastelema kurja
ei laulaa räkättänyt ei
tuskin selvää sanoista sai
poispäin katsoi
mutisi
olis voinu olla kartano
kultaiset vaunut
prinsessa
jotain oli oppinut
sialta tarpeetonta saksaa
satakieleltä oopperaa
ja apteekkarin koiralta latinaa
sen nyt sanoiksi virkki
noin nimesi
In novissimis porta
nec pecuniam opus
et plaustra accipere
et non itinerantur
tessera quaeritur quis
viimeisellä veräjällä
ei rahaa tarvita
vaunut vie
eikä matkalippua
kysy kukaan
Andy Wall
14 - 16.04.2024
---------------------------------------------------------------------------------
ARVOKAS
ikivanha
heikosti varressaan kiinni oleva
kirves
opetti
en osannut varoa
en iskeä tarkasti ja
veri virtasi pihan hiekkaan
äiti
äiti vei ja
sisar valkoinen ompeli
pelastui peukalo pienen
arvokkaalla peukalollani
napsautan välilyöntiä
pyytäisin kyytiä
peukaloin
kannustan
tartun
tartun ystäväni käteen
silitän hänen selkäänsä kun
halaan
pidän tiukasti kiinni rakkaimmastani
sentti
kumarrun
maasta poimin sen
sekunnit
arvottomia
tarpeettomia
kesätuuli
arvokkainta maailmassani
miljardeja vuosia vanhan
kallion päällä seisoessa
suolainen kesätuuli puhdistaa
ei muutu kallio
kaikki muu
tomuksi muuttuu
syystuuli meren kalliot jäätää
puhurit talven
ne lumettaa
kevään aurinko
sävyt kiven paljastaa
varjossa kiven olen
peruskallio olla halusin
ilta myöhäinen jo on
aikoja sitten
kuin kallio ikivanha
sulana velloin
kiehuin
kunnes
muotoon
kovenin
maakrapuna takaperin
kaukana merestä kasvoin
järvien vettä join
sousin
uin
makean veden kalat söin
nyt mertakin rakastan
sen syliä pelkään
kunnioitan
kunnioitan kuin
naista vierelläni
sitä suurta lohta
jonka sain kun
kymmenet vuodet
yksin tuulastin
sousin
huopasin
ja tuulastin
arvokas on saaliini
nuotan povi
perä täynnä on
pussi jossa ei senttejä
ei sekunteja mutta
paksun kirjan verran
kokemuksia
hyviä
huonoja
kokemuksia elämästä
työkaluja
kankeja
köysiä
touveja
ankkureita
vasaroita ja nauloja
ruuveja ja muttereita
kirveitä
joiden varret on liimattu
kiinni kiilattu
arvokas on elämä
eletty
elämätön
arvokas on rakkaus
saatu ja
annettu
Andy Wall
23.06.2024
omassa tuolissa
häröjen keskellä
------------------------------------------------------------------
KUKA KERTOISI
mistä niitä
mistä niitä aina tulee
syksyn lehtiä
vieraita ihmisiä
aaltoja
tonttuja
uusia vuosia
ja kristus syntyy
kuolee
joka vuosi uudelleen
ja uudelleen
mistä tulee uusia keväitä
poiskatovien jääpalojen seassa
jäähdyn
odotan aamua
kaikkein selkeimmin muistan
huhtikuisen kosken kohinan
kirkkaimmin
kesähaapojen huminan
ja sen kun uimaranan
lapset kirkuivat
kuin nälkäiset lokit
lapset
ne outoja ihmeitä ovat
hetki sitten lattioilla pyörivät
kikattelivat
pian katosivat sumuun
aikojen kuluttua ilmestyivät
kuin laivojen merikellot
kälisivät
kilisivät
häipyivät kosmoksen usvaan
syysomenaa poraan
poraan kuin
talvipesää etsivä perhosen toukka
laulan ja laulun tahdissa poraan
oi ihminen laulan
ja ihminen
se polttaa maan
näen puiden katoavan
väsyneiden lintujen kuoleman
eikä onkikiveäni
järveäni
enää ole
laari ja
aitta
ne vain laulussa
leipä täynnä muovimurskaa
kuka kertoisi
korteista ennustaen
korvaan kuiskaten
kuultokuvin entisaikaisin
sanoin salaisin
missä pääsiäisen trullit kesällä ovat
mihin laittoivat virpoi varvut
kuka kertoisi
miksi lapsellista onnea
lähikaupasta ostaa ei voi
mihin nallekarkit
punaiset nekut
ja afrosuukot
kadonneet ovat
huomenna herään
ratkaisen elämän salaisuudet
ymmärrän
ne kaikki
huomenaamulla
kun aurinko tanssii taivaan rannan yllä
voitelen lylyn
kalhun
hiihdän karhuhiihdon
iloisten susien
kanssa
Andy Wall
30.03.2024
------------------------------------------------------------